Patriisin elämää
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 13.02.2004, klo 17:59.
Edellinen kirjoitus: Sisäpiiri
Seuraava kirjoitus: Rules of Play
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Pelit.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Tajunnanvirtaa
- Joululahjaksi lautapelejä
- Nooan harrastukset
- Silmäpähkinä
- Korttipelikysely
- Toinen kirja
- Mario Kart DS ja nettipeli
- Vuosiäänestys
- Palapelillä miljonääriksi
Viime päivinä aikaa on rohmunnut Patrician 3, Pelit-lehdessäkin kehuttu kaupankäyntipeli. Hansaliiton kulta-aikaan 1300-luvulle sijoittuva peli heittää pelaajan kauppiaaksi ja tavoitteena olisi päästä aldermaniksi eli Hansaliiton johtajaksi.
Siihen on matkaa, mutta mikäpäs siinä - rahantekeminenhän on kivaa. Pelin talousmalli on varsin yksityiskohtainen, hinnat hilaavat jatkuvasti ylösalas kysynnän ja tarjonnan myötä. Kaupungit ovat vaativia: eri luokat tarvitsevat erilaisia tavaroita. Köyhille bisseä ja viljaa, rikkaammille lihaa, viintä ja kankaita. Kaupungit tuottavat mitä tuottavat, muussa nojataan kauppiaiden tukeen.
Kauppias onkin kansan ystävä. Pelissä pyritään rahan lisäksi keräämään statusta ja varsinkin kotikaupungissa kannattaa panostaa asuntojen rakentamiseen, köyhien tukemiseen ja kirkon toiminnan rahoittamiseen. Sitä kautta aukeaa tie kaupunginvaltuustoon, pormestariksi ja lopulta Hansaliiton virkoihin.
Itse olen viimeisimmässä pelissäni päässyt tunnustetun kauppiaan asemaan. Yksi laiva, yksi kauppakonttori ja 30000 kultarahaa on vaihtunut kahdeksi laivaksi, kolmeksi konttoriksi ja rahaakin taitaa olla päälle 100000 kultarahaa. Laajentuminen on siis alkanut. Sekään ei ole ihan helppoa: jotta kaupunkiin saa perustaa konttorin, pitää käydä kauppaa saadakseen riittävästi mainetta kyseisessä kaupungissa.
Kotikaupunkini Stettin tuottaa olutta (itsellänikin on panimo), jota kärrään ympäri Itämeren - kaljaralli toimi jo 700 vuotta sitten! Malmön kauppakonttorini ostaa kangasta ja nahkaa, Lyypekkiin laajensin rautatuotteiden toivossa. Ilman konttoriakin voi kauppaa käydä, kruisaillen laivalla suuntaan jos toiseen, mutta kauppakonttorin perustaminen mahdollistaa käteävät automaattikaupat. Palkkaamalla apulaisen voi asettaa hintarajat, joiden alittuessa tai ylittyessä kauppa käy. Ei siis tarvitse itse vahdata jatkuvasti, vaan apulainen ostaa, kun hinta on halpa. Samoin paikalle rahdattuja tuotteita ei aina kannata myydä heti - tavarasta maksetaan enemmän, kunhan on vähän puutetta...
Peli vaatii kärsivällistä näpertämistä. Mutta sehän se kivaa onkin! Jotain aika lautapelimäistä tässä on, mutta sentään enemmän muuttujia kuin ihmisvoimin voisi käsitellä. Ei ihme, että Patrician on saksalaista laatutyötä. Sieltä suunnalta on ennenkin tullut tämäntyyppistä... Kahden edellisen Patricianin lisäksi muunmuassa klassikko Settlers. Se oli hieno peli se, ainakin niin kauan kunnes pakollinen sotiminen alkoi. Kannattaa joka tapauksessa perehtyä Patricianiin, jos kaupankäynti ja Hansaliitto viehättävät.
Patriisinaluille vielä vinkkiä: alussa kannattaa ihan rauhassa keskittyä käteisvarojen laajentamiseen. Asuntoala ja tuotanto ovat verojen, palkkojen ja maavuokrien vuoksi yhtä tappion suota! Kauppaa pitää käydä niin kauan, että rahavarannot riittävät satunnaiset katastrofaalisen huonot kaupat. Ensimmäisen ostoksen kannattaa ehkä muutenkin olla toinen laiva. Siitä se lähtee!
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2287