Pasta carbonara
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 18.02.2004, klo 15:13.
Edellinen kirjoitus: Kolmannen ulottuvuuden synkkä lumo
Seuraava kirjoitus: Movable Type on vakaa ja kiltti
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Ruoka.
Katso myös:- Pekonipinaattipasta
- Nigellan lihapullat tomaattikastikkeessa
- Erittäin hyvä raparperipiirakka
- Juustosarvet
- Sitruunamarenkikakku
- Daim-limettikakku
- Tosi hyvä juustokakku
- Marianne-moussekakku
- Hyydytetty mansikkajugurttikakku
- Banaanimuffinsit
Ehkä pahiten kaltoinkohdeltu ruokalaji on pasta carbonara. Viimeksi maanantaina söin yliopiston ruokalalla epämääräistä penne-pastan ja kinkun sekoitusta, jota carbonaraksi kutsuttiin. Ihan kelvollistahan se, mutta todella kaukana kunnollisesta carbonarasta. Toivoisinkin, että kinkkupastaa kutsuttaisiin kinkkupastaksi ja carbonaraa carbonaraksi!
Jottei menisi ihan valittamiseksi, kerrotaan, miten se sitten oikeasti tehdään. Epämääräisen teollisen kinkkusuikaleen sijasta carbonaraan käytetään porsaankylkeä tai pekonia, joka leikataan suikaleiksi tai silpuksi. Toinen keskeinen elementti on kananmuna, joka sekoitetaan raakana pastan (spagetti tai tagliatelle) ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa (muna paistuu kyllä kuumien ainesten joukossa). Tyylistä tarkat laittavat pelkät keltuaiset kokonaisina lautaselle annoksen päälle. Selailin netistä reseptejä, joissa pekonin seuraksi laitettiin myös pari desiä kermaa. En ole kokeillut, mutta toiminee kyllä. Ei sovi myöskään unohtaa ripotella päälle runsaasti mustapippuria ja parmesanraastetta.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2284
-mea- kirjoitti 18.02.2004, klo 21:36:
No niin, sinä sitten heitit carbonaran kokoisen kekäleen ilmaan ja oitis tartuin mielitekoon, koska sattumalta omasin jääkaapissani pekonia. Muut aineethan ovat aina valmiudessa. Hyvää tuli, ja paljon. Syön seuraavat kaksi päivää tätä, ihan mielelläni.