Työelämä
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 17.01.2004, klo 14:06.
Edellinen kirjoitus: Kandintutkinto häämöttää yhä horisontissa
Seuraava kirjoitus: 1600 ilon päivää
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Koulu.
Katso myös:- Runollisuus kunniaan
- Maisteri jo viikon
- Opintotuen tulorajat
- Gradu verkossa
- Erinomaisten kiitosten kera hyväksytään
- Gradu!
- Se on valmis
- Gradukuulumisia
- Gradu etenee
- Gradu vaiheessa
Näin kesän lähestyessä nousee opiskelijalle mieleen vain yksi kysymys: mitäs sitä kesällä tekisi? Mistä saisi töitä? Olenkin jo aloittanut työnhakukuviot. Ensimmäisen sähköpostikierroksen tulos oli yksi ei (teknillisen yliopiston kirjastoon ei oteta kuin harjoittelijoita) ja yksi kyllä (olen taas tervetullut Metsoon haastateltavaksi). Yhteiskunnalliseen tietoarkistoonkin pitäisi laittaa hakemus.
Mutta siihen loppuvatkin suunnitelmani. Kolmena yliopistokesänäni olen ollut yhden kesän töissä (harjoittelu) ja kaksi opiskelemassa. Ensimmäisenä vuonna päädyin puhelinmyyjäksi, mutta en kestänyt työtä neljää tuntia pidempään. Se ei ole minun työtäni, ei todellakaan. Opiskelua siis!
Opiskeluratkaisu on ollut helppo ja mukava. En ole koskaan jaksanut hakea töitä erityisen tarmokkaasti. Tampereen kaupungille laitoin hakemuksen, mutta siihen se suunnilleen jäikin... Olenkin jokseenkin nirso, mitä töihin tulee. Mieluummin teen kesätenttejä kuin työskentelen tyypillisillä opiskelija-aloilla (siivous, hampurilaisravintolat, telemarkkinointi ja niin edelleen). Jos töitä ei irtoa Metsosta eikä tietoarkistosta, en tiedä, mitä teen.
Veikkaisin, että ratkaisu olisi innokas työnhaku alasta välittämättä, mutta olen toisaalta melko varma, etten saa kuitenkaan mitään aikaiseksi. Motivaatio loppuu kesken ja pahasti. Onneksi Metson paikan saamista auttaa se, että henkilöstöpäällikkö muistaa minut yhä viime vuodelta (hain, mutta paikkoja ei kai edes ollut tarjolla) ja olen sittemmin saanut lisää alan työkokemusta.
Johannalla sentään menee paremmin. Johanna oli viime kesän harjoittelussa yliopiston kirjastolla ja sai jatkopaikan vuoden loppuun asti. Pitkään Johanna ei ehtinyt vapaalla jalalla olemaan, kun viime viikolla tuli ehdotus tulla taas töihin. Tällä kertaa vallan kirjastosihteeriksi! Työaikaa on 20 tuntia viikossa, pääasiassa maanantaisin ja perjantaisin ja työtä jatkuu aina lokakuun loppuun asti. Kelpaisi kyllä minullekin!
Johannan hyvä asema yliopiston kirjastolla on kyllä melkoinen siunaus, jos sijaisuuksia ja muuta pätkätyön tynkää tulee jatkossakin. Toisaalta asialla on kääntöpuolensakin: voiko tarjouksesta kieltäytyä? Vaarana on opintojen viivästyminen pahemman kerran. Tänä keväänä Johanna joutuu näillä näkymin onneksi luopumaan vain yhdestä kurssista töiden vuoksi. Aina työajat eivät asetu välttämättä yhtä hyvin. Mutta jos kieltäytyy - tuleeko kutsuja enää? Se siitä rahasta ja työkokemuksesta sitten!
Tilanne on kieltämättä jokseenkin ongelmallinen, mutta tällä hetkellä se on ongelma, jollaisen ottaisin kiusakseni todella mielelläni.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2313