Muistikorttiblues
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 3.12.2003, klo 10:32.
Edellinen kirjoitus: Pikkutihrua
Seuraava kirjoitus: Toimittajat
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Tietokoneet.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Muistia ja bisnestä
- Monitoimitulostin, ideoita kaivataan
- Kasvua kasvun päälle
- Uusi Movable Type
- Javascript-widgetti
- Thunderbird-vinkki
- Varmuuskopiointia
- M3U2iTunes
- Writely
PS2-maailmassa ärsyttää yksi asia: muistikortit. Kuinka voi pieni kahdeksan megan muistikortti maksaa yli 30 euroa? Vertailun vuoksi Sonyn MemoryStickeistä 16-megainen maksaa noin 33 euroa, ja 32-megainenkin vain 40 euroa. 40 eurolla saa myös 64-megaisen CompactFlash-kortin. Niin että mikä maksaa?
Sietäisi kovalevyjen yleistyvän konsoleiden tallennusvälineinä. Ei järin isoa kovalevyä tarvitsisi, niin pärjäisi jo pitkään. Muistikortit sopivat mainiosti tiedon siirtämiseen koneesta toiseen, mutta pääasiallisena tallennusvälineenä niiden erinomaisuuteen en usko. Jos edes PS2 voisi lukea muitakin kuin PS2-muistikortteja... Rahastuksen makua, sanon minä, mutta jostainhan sitä pitää pelikonsolifirmojen rahansa saada. Perinteinen mallihan on se, että laitetta myydään niin halvalla kuin vain mahdollista ja kerätään voitot peleillä ja lisävarusteilla.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2353
Antti Räsänen kirjoitti 3.12.2003, klo 12:10:
Sellaista se on. Itselläni on Xbox, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Kovalevylle voi heittää vaikka kaverilta lainatut musiikkilevyt kätevästi. Lisäksi voi tehdä peleihin omia soundtrackejä. Toivottavasti seuraavan sukupolven laitteilla pystyy jo tallentamaan TV-ohjelmia eri lähteistä. Näinhän pystyy ilmeisesti jo tekemään PS2:n japsi-öky-versiolla.