Silent Hill
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 17.11.2003, klo 08:02.
Edellinen kirjoitus: Uusia blogeja
Seuraava kirjoitus: Attika-käännös
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Pelit.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Tajunnanvirtaa
- Joululahjaksi lautapelejä
- Nooan harrastukset
- Silmäpähkinä
- Korttipelikysely
- Toinen kirja
- Mario Kart DS ja nettipeli
- Vuosiäänestys
- Palapelillä miljonääriksi
Nelisen tuntia peliaikaa ja ensimmäinen osio (tai, no, toinen) Silent Hilliä takana. Jos Universal Hint Systemiin on luottaminen, osioita on yhteensä yhdeksän. Paljon ei olla muuten vinkkejä tarvittu, olisiko paria kohtaa katsottu. Voi siis olla tyytyväinen itseensä. Välillä jo epäilytti asuinrakennuksia koluttaessa, että pelin kauhuille oli jo turtunut (varsinkin pistoolin löytäminen lievitti pelkoa), mutta kylläpä vain uusien paikkojen koluaminen onnistui yhä pelottamaan. Kamerakulmiin alkaa tottua, joten nekään eivät ole ärsyttäneet samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Neverwinter Nightsiäkin on tullut hakattua jonkin verran, ihan mukavasti se on edennyt. Pikkuhiljaa alkaa lähestyä kuudes taso, jolla samoojani pitäisi alkaa taikuutta oppimaan. Olisi pitänyt vaan ihan suosiolla ottaa puhdas taistelija, sanoisin. Vähän myöhäistä vaihtaa enää, vain. Johanna taas on edennyt Longest Journeyssä mukavasti... Sekin on kyllä hieno peli. Suosittelen seikkailupelien faneille, sillä se ei ole erityisen pahan hintainenkaan. Muutama vuosihan pelillä on jo ikää - ja se näkyy - mutta ei se tekniikka vaan se tarina. Välillä tosin olisi tarvetta varoitukselle eeppisistä kohtauksista (kuten Johanna tekstin "Varoitus epileptisistä kohtauksista" Simsin paketista luki), mutta ei se mahdottoman korni ole.
Neverwinterin tehneeltä Biowarelta on näinä päivinä tulossa PC-versio XBOXille ilmestyneestä Star Wars: Knights of the Old Republic -pelistä. En ole mikään suurempi Tähtien sota -fani (tosin alkuperäinen trilogia ja varsinkin se ensimmäinen elokuva nauttivat kyllä arvostustani), mutta hyvistä peleistä pidän kyllä. Lassi Kurkijärven arvostelu pelistä Allakassa vaikutti aika lupaavalta, kuten myös lista pelin saamista arvioista. Kymppiasteikolla huonoin arvosana 8,9... Ja noita arvioita on niin paljon, että ei haittaa, vaikka jokunen huonompi olisi listalta pois jätettykin.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2375
V.Saari kirjoitti 17.11.2003, klo 15:25:
msaari kirjoitti 17.11.2003, klo 15:28:
Kehittyy kyllä. Alussa oli vähän kummaa haahuilua, mutta kun pääsi kaduilta sisätiloihin, kävi homma mielenkiintoisemmaksi. Pikkuisen ehkä tylsistyttää se, ettei mihinkään voi oikeastaan koskea, kaikki on vain lavastetta, mutta kyllä niissä asunnoissa silti riittää tutkittavaa.
Ja mikä tuo moottorisaha on... Ei minulla sellaista. Olennainen vaatimus kiinnostavuuteen on vaikeustason rukkaaminen tarpeeksi kovaksi. Noh, ei minulla ole kyllä kuin normaali/normaali, mutta ainakin taisteluissa riittää vähän enemmän pelkoa, kun ei ole mitään moottorisahaa tukena. Pistoolin löytäminen oli yhtä riemua.
Täytyypä tuota UFO: Aftermathia tutkia...
V.Saari kirjoitti 18.11.2003, klo 11:09:
Moottorisaha löytyy hyvin alussa, kun vielä kuljetaan ainoaa tietä kaupunkia päin. Matkalla on jotain tukkeja, joiden päällä on käynnissä oleva moottorisaha. Sahalla kun kaikki vastaani tulleet puutuivat ensimmäisestä iskusta.
V.Saari kirjoitti 18.11.2003, klo 11:13:
Unohdinkin mainita, että Ufon suhteen sinun pelien hankkimistapasi on tällä kertaa parempi, se kun sattuu melko välttämättä vaatimaan päivityksen, jotta voi kehittää kaiken oikein. Taasen kun minun tavalla hankittuun versioon ei voi päivitystä laittaa, kun .exe sattuu olemaan jo valmiiksi muutettu.
msaari kirjoitti 18.11.2003, klo 11:17:
Moottorisaha on nöösivaikeustasoilla löytyvä helpoke! Ei ole moottorisahaa saatavilla edes normaalivaikeustasolla. On vain keppi ja naula... Usko pois, hirviöissäkin on vähän kauhuelementtiä kun tietää, etteivät ne ihan yhdellä iskulla kaadu. Ei niistä harmia ole, kun juoksee vain ympyrää ja huitoo, mutta heti jos tulee kaksi yhtä aikaa vastaan, on hengenlähtö lähellä.
Mietin vain, että kuinka oikeasti jaksat tuota silent hilliä pelata. Alkaako siinä juoni kehittymään niin hyvin, että siinä on jotain iloakin. Itse kun kokeilin, iski kyllästyminen jo puolen tunnin pelaamisen kohdalla, kun vain käveli ympääriinsä, eteni ohjatusti paikasta a paikkaan b, ja antoi moottorisahalla kyytiä aivan kaikelle mikä vastaan käveli. Eikä nuo säikyttelypelit ole oikein muutunut sitten Alone in the Darkien.
Suositeltavien pelien osaan pääsee tällä kertaa Ufo: Aftermath, joka jopa on onnistunut jatko Ufo sarjalle. Hieman enemmän keskittynyt taisteluun, mutta sillä osalla onkin sitten kehitystä tullut suuria määriä.