Puuhakas TV-päivä
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 22.11.2003, klo 21:47.
Edellinen kirjoitus: CMX:n keikka
Seuraava kirjoitus: Aion
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Foylen sota!
- Battlestar Galacticaa kaupan
- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Little Britain hyppäsi hain
Päiväni alkoi kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen kello viisi aamulla. Herätys oli kalsa. Pääsin kuitenkin ajoissa junaan ja matkaan kohti Helsinkiä. Kuuden junassa Kemijärveltä oli miellyttävän hiljaista, en tosin saanut nukuttua.
Perillä pääsin melko kätevästi studiolle, jossa Lauantaivekkaria kuvataan. Tapasin maskeerauksen jälkeen ohjelman tekijät ja muut vieraat. Mari Kaasista osasin odottaa, Mauri Kunnasta en. En käynyt fanittamaan, vaikka syytä olisi. Varsinkin Hui kauhistus! kuuluu olennaisena osana lapsuuteeni. En itse asiassa alkuun miestä tunnistanutkaan, mutta nimen kuultuani iski ahaa-elämys. Lääketieteellistä arvovaltaa toi tohtori Matti Tolonen. Taidetta edustivat Juha Valkeapää, Markku Veijonsuo ja Annu Kapulainen.
Suoran lähetyksen nauhoittaminen ei ollut lopulta kovinkaan kummoista puuhaa nauhoitukseen verrattuna. Mitään ei tietenkään otettu uusiksi, mutta eipä sattunut mitään mokiakaan. Hirveää kiirettäkään ei tuntunut olevan, sellaista rauhallista etenemistä ennemminkin. Ohjelman aluksi osallistuin aloituskeskusteluun; kun kyseltiin nollauskeinoja informaation ja hälyn täyttämässä maailmassa, mainitsin tiukkaa keskittymistä vaativien pelien pelaamisen.
Varsinaisessa haastatteluosiossa puhuin toimittaja Sakari Heiskasen kanssa lautapeleistä. Mallina toimi Diplomacy - ei ehkä paras mahdollinen valinta, mutta sitä halusivat. Onhan se perinteikäs peli. Puhuttiin sentään muustakin, kuten siitä, mikä ajaa ihmiset pelaamaan. En osannut lopulta sanoa mitään eskapismia, sosiaalista ajanvietettä ja puhdasta hupia parempaa syytä. Vaan tarvinneeko mokomaa...
Tohtori Tolonen puhui kovasti ravintolisäaineiden puolesta. Ruokavaliosta ei saa kuulemma tarpeeksi. Sen sijaan, että tehtäisiin kalliita testejä vitamiinitilanteen selvittämiseksi, kannattaa Tolosen mukaan syödä ravintolisiä ihan varmuuden vuoksi. Tämähän on muuten ihan hyvän kuuloinen vihje, mutta kun tohtori Tolonen myy kyseisiä tuotteita ilmeisen hyvällä menestyksellä. Homma haiskahtaa siis hieman siltä, että tohtorin lääketieteellistä arvovaltaa käytetään myynninedistämiseen, mikä väistämättä herättää epäilyksiä lääketieteellisten lausuntojen todenmukaisuudesta. Hmm-hmm.
Muusikot olivat erinomaisia. Ensimmäisessä esityksessä Veijonsuo puhalteli vetopasuunaa sordiinon kera ja Valkeapää säesti puhaltelemalla urkupilliin (siis sellaiseen noin puolitoistametriseen metalliputkeen). Toisessa esityksessä Veijonsuolla oli didgeridoo ja Valkeapää soitti suutaan. Olen nähnyt miehen joskus TV:ssä, ja kyllä siitä äijästä vaan epäinhimillistä äläkkää lähtee. Suosittelen tutustumaan. Kaksikko esiintyy tiistaina Helsingissä Malmitalolla, käyttäkäähän tilaisuus hyväksenne, Helsingissä asuvat.
Että sellaista. Aika rankka aamu, herätys oli vähän turhan aikainen, mutta yllättävän vähän väsyttää tässä vaiheessa. Ehkä se vielä jossain vaiheessa kostautuu...
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2365