Pelaamisen riemusta
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 25.11.2003, klo 13:57.
Edellinen kirjoitus: Iron Maiden
Seuraava kirjoitus: Taru sormusten herrasta
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Pelit.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Tajunnanvirtaa
- Joululahjaksi lautapelejä
- Nooan harrastukset
- Silmäpähkinä
- Korttipelikysely
- Toinen kirja
- Mario Kart DS ja nettipeli
- Vuosiäänestys
- Palapelillä miljonääriksi
Yhdessä pelaaminen on kivaa. Työnjako Jak & Daxterin parissa alkaa selvästikin vakiintua. Minulle näyttävät jäävän vaarallisemmat paikat: isommat monsterit, muutoinkin erinäisten otusten kansoittamat alueet, rakettimopolla lentäminen ja sen sellainen. Enemmän pelaamisen tuoma ohjauksen varmuus lienee tässä ratkaisevaa, ja se, etten ihan vähästä säiky päällekäyviä hirviöitä. Johanna stressaantuu helposti, kun ympäristö pelissä täyttyy erilaisilla haasteilla. Veikkaan kyllä tilanteen tasoittuvan, kunhan Johannakin pelaa enemmän ja saa pelaamiseensa varmuutta. Minulla on kuitenkin aika monta vuotta etumatkaa pelikokemuksen suhteen, vaikka konsoleilla en olekaan juuri pelaillut. Ristiohjaimen kanssa voisin olla tumpelompi, mutta nykyohjainten analogitatit sopivat minun sormiini kätevästi. Nerokas keksintö, sanon minä.
Värinäefektikin on kyllä hauska juttu, mutta sen hyödyllisyydestä joka paikassa en ole vakuuttunut. Jak & Daxterissa ohjain tärähtää kun Jak ottaa iskua - se on hyvä. Jatkuva kova tärinä rakettimopolla ajettaessa ärsyttää enemmän. Vaan eipä tule kauheasti värinää käytettyäkään, kun enemmän pelataan langattomalla ohjaimella, jossa patterit kuluvat turhan kanssa värinää käytettäessä. Autopelien puolella värinäefekti tuo ihan mukavaa todentuntua peliin, yksi aisti otetaan mukaan tekemään pelistä uskottavamman. Kun vielä saisi hajumoduulin puskemaan bensan- ja kuminkäryä...
Viikon peli-idea: Gran Turismo suksilla. Eli iso valikoima laskettelurinteitä, joukko välineitä niiden alastuloon (erilaiset sukset, lumilauta) ja useita eri pelitapoja (eri kilpalajit, half-pipet, freestylet, vapaa laskettelu ja niin edelleen). Ostaisin heti. Onkohan mitään vastaavaa olemassa? Äkkiä tulee mieleen lumilautapelit, mutta erityisemmin ei tuommoinen skeittipelityyppinen kikkailu kiinnosta. Äkkivilkaisulla Alpine Racer 3 on kai lähinnä, mutta arvostelu ei vakuuta.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2362
Tommy kirjoitti 25.11.2003, klo 14:37:
msaari kirjoitti 25.11.2003, klo 14:41:
Supreme, joo, vaan ehkä tuollaista pelaisi mieluummin Pleikkarilla. Tai ainakin ohjain vaikuttaisi kivemmalta kuin näppiksellä hakkaaminen.
Jotain Tony Hawkia ykköspleikkarilla olen kokeillutkin, mutta ei vaan iskenyt.
V. Saari kirjoitti 26.11.2003, klo 15:10:
Hieman kyllä kikkailun puolelle menee, mutta kannattaa ainakin katsastaa SSX ja siitä kai tulleet jatko-osat.
Ensimmäistä osaa tuli Lapinjärvellä tahkottua, ja osoittautui erittäin mukavaksi peliksi, kunhan ne kontrollit vain oppi (ilman ohjekirjaa tai mitään muuta apua oli hieman hitaampaa).
Näyttävän näköinen laitos ainakin ensimmäinen oli, vauhdin tuntua oli parissa radassa oikein kunnolla ja kyllä siinä pääsi sitten mukavia temppuja pyörittelemään ilmalennon aikana.
Enpä ole ihan tuollaiseen törmännyt. Suomalaiskansallinen Supreme Snowboarding on ihan vänkä ja siinä on noita eri lajeja ainakin, mutta alla on aina lumilauta. Lumilautapelejä on muutenkin markkinoilla melkoinen liuta.
Vai ei skeittipelien kikkailu kiinnosta. Kannattaa kokeilla vaikkapa Tony Hawk Pro Skatereita. Itsekään en ollut koko skeittailusta kiinnostunut, mutta jäin joskus äärimmäisen pahasti koukkuun peliin. Helkutin hyvät kontrollit ja erittäin addiktiivinen systeemi aiheuttavat pahaa vielä kerran -ilmiötä. Aina on joku vaikea yhdistelmä, joka menee melkein, mutta ei aivan tai joku esine on juuri ikävästi hankalassa paikkaa, että joutuu pähkäilemään, miten sen noukkisi.