Uusi näyttö
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 8.08.2003, klo 09:37.
Edellinen kirjoitus: Reipasta heviä
Seuraava kirjoitus: Siiderikriitikko - Hardy's Village Dry Red
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Tietokoneet.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Muistia ja bisnestä
- Monitoimitulostin, ideoita kaivataan
- Kasvua kasvun päälle
- Uusi Movable Type
- Javascript-widgetti
- Thunderbird-vinkki
- Varmuuskopiointia
- M3U2iTunes
- Writely
Monitorijahdista oli puhetta aiemmin ja lupasin kertoa asiasta tarkemmin maanantaina. No, perjantai on ihan yhtä hyvä päivä.
Jep. Olimme nimittäin päättäneet hankkia uuden monitorin, mieluusti litteän sellaisen. Lauantaina kävimme näyttöjä katselemassa, ja olimme jo hyvin lähellä hankkia Stockmannilta varsin hyvän näköisen Hyundain monitorin. Hinta oli kanta-asiakaskortilla vain 490 euroa, muuten 690 euroa! Olimme jo ostamassa monitoria, mutta tuli ongelmia: Visa ei kelpaa kanta-asiakaskortin kanssa, pankkikortilla on maksuraja 400 euroa ja Electronin tilillä ei ole rahaa.
Hyvä niin. Ensinnäkin, Stockmannilla 690 euroa maksava näyttö maksoi Bulldogilla vain 535 euroa, joten ei se nyt niin huippunäyttö ollutkaan. Bulldogilta löytyi muutenkin viekoittelevampi näyttö: Hyundain ImageQuest L17T. Sen etuna kun on TV-viritin... Noh, sen sitten päätimme ostaa ja suuntasimme Bulldogiin. Joka oli, tietysti, kiinni, lauantai kun oli.
Noh, eipä tuo mitään. Maanantaina uudestaan. Näyttöä ei löytynyt varastosta, lupasivat toimituksen tiistaiksi. Ei kuulu soittoa. Kävin sitten kysymässä, missä kestää. Noh, olihan niitä näyttöjä tullut, mutta olivat menneet aikaisempien tilausten täyttämiseen... Eilen tuli vihdoin sitten soitto Bulldogilta ja näyttö pääsi kotiin.
On se kyllä sitten hieno. Ensimmäinen hätkähdyttävä tekijä on sen koko. 17 tuumaa litteää näyttöä on paljon! Näytön halkaisija on noin kolme senttiä enemmän kuin 17 tuuman kuvaputkinäytössäni. Kyllä nyt kelpaa käyttää 1280x1024-tarkkuutta, joka oli aikaisemmin turhaa tihrustamista.
Näytön muu pienuus on selvä juttu. Kannoin näytön kotiin, matkaa kertyi noin kilometri. Pikkujuttu. Laatikossa oli kantokahva ja painoa vain nelisen kiloa. Kuvaputkinäyttö tuskin olisi kulkenut ihan noin kätevästi. Uusi mielenkiintoinen ongelma tuosta keveydestä muuten tuli: Johannan tietokonepöytä on kolmijalkainen - kaksi edessä, yksi takana - ja kippaa herkästi jos etureunaan nojaa, kun näyttö ei ole painamassa takareunaa maahan. Homma ratkesi sijoittamalla muutama raskaamman sarjan ohjelmointikirja näytön taakse painoksi.
TV-kortti näytössä on vekkuli juttu. Nyt on olohuoneessakin telkkari. Puolensa on tietysti koneessa olevassa TV-kortissa, mutta nyt ei toisaalta tarvitse käynnistää konetta jos haluaa katsoa telkkaria. Ainoa haittapuoli on kanavien asettelu - niitä ei voi siirrellä (tai en ainakaan tiedä miten) ja ne ovat hyvin epämääräisessä järjestyksessä. Lisäksi tarkka digitaalikuva paljastaa TV-kuvan huonolaatuisuuden julmasti yhtään lähempää katsottaessa.
Kaikenkaikkiaan näyttö oli vallan hieno hankinta. Suosittelen. En usko, että tästä on enää paluuta kuvaputkinäyttöjen pariin. Kuva on iso, terävä, välkkymätön, näytön katselukulma on riittävän laaja ja vasteaika tarpeeksi nopea. Olen tyytyväinen.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2524