Television passivoittava vaikutus
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 25.08.2003, klo 12:38.
Edellinen kirjoitus: Jamien leipää, osa 2
Seuraava kirjoitus: Levyjä kaupan
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Foylen sota!
- Battlestar Galacticaa kaupan
- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Little Britain hyppäsi hain
Markku Jantunen kirjoitti blogissaan taannoin seuraavasti (laittaisin linkin, mutta Jantunen ei permalinkkejä tarjoa):
Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.
Päh, sanon minä. On helppo väittää television katselemista passiiviseksi ja passivoittavaksi, varsinkin kun itse snobeilee sillä, ettei televisiota katso (Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva).
). Itse rohkenen kuitenkin väittää, ettei suurin osa television katsomisesta ole passiivista möllötystä.
Minun kohdallani television katselu ainakin herättää ajatuksia ja vuorovaikutusta. Johannan kanssa tulee puhuttua paljonkin televisio-ohjelmien aiheista ja niiden herättämistä ajatuksista. Yksinkin tulee käytyä henkistä dialogia television herättämien ajatusten kanssa. Vaatii melkoista apaattisuutta, jos television katsominen ei herätä minkäänlaista henkistä aktiivisuutta.
Enkä myöskään usko, että suurin osa nettisurffailusta, esimerkiksi, olisi mitenkään erityisen aktiivista tai vuorovaikutteista television katsomiseen verrattuna. Nettisurffaajalla on tietysti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mitä katsoo, mutta ei se silti mitenkään kovin hehkeää hommaa silti ole.
Pleikkarilla pelaamiseenkin kuuluu aika olennaisesti muutakin kuin vain pelaamista. Pelaaminen itsessään ei ole liikaa nautittuna hyvä asia; ruudun eteen juuttuminen ei varsinkaan lapsille sovi. Pelaamiseen kuuluu kuitenkin vuorovaikutus kavereiden kanssa (pelaaminenhan tapahtuu usein porukalla), uusien pelien hankkiminen ja niihin tutustuminen - ainakin omalla kohdallani tietokoneella pelaamisesta on aina ollut passiivisuus kaukana.
On helppoa laukoa yleisiä totuuksia tällaisesta aiheesta; kulttuurisnobit ovat taatusti samaa mieltä. En kuitenkaan usko television lahottavan aivoja ihan sitä tahtia, kuin voisi luulla näiden väitösten perusteella.
Tämän kaiken sanottuani totean kylläkin, että itse haluan vähentää television katselua, silloin kun sieltä ei mitään oikeasti kiinnostavaa tule. Parempiakin ajanvietteitä on.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2477